Cooool...

Haha, näin tänään jotain aivan mahtavaa! Nimittäin yksijalkaisen rullaluistelijan. Kyllä, luit oikein! Yksijalkainen rullaluistelija. Jouduin hieman hieraisemaan silmiäni että anteeksi? Tällä miehellä oli amputoitu tai jostain muusta syystä oikea jalka vain ehkä 15cm tuosta nivustaipeesta alaspäin.. mutta komeasti hän meni YHDELLÄ RULLALUISTIMELLA ja sauvoilla... en kyllä käsitä miten hän sen tekee. Mutta tämä taas todistaa että jos oikeasti haluaa jotain, melkeinpä mikään ei ole mahdotonta :) pisti kyllä ajattelemaan.

Toinen asia mistä piti teille kertoa, oli että tuossa maanantaina kun kävin juoksemassa, niin junasillalla oli ihka oikea höyryjuna juuri pysähtynyt laiturille. Sieltä veturista tuli ulos kuljettaja, ja alkoi nojailla siihen veturin laitaan ja katseli maisemia. Hän näki että tuijotin tuota höyryveturia (en ole hetkeen nähnyt niitä liikkenteessä), niin hän sitten huikkasi minulle tervehdyksen, (Grüss dich!) :) Tietenkin tervehdin takaisin, ja samalla olin ihan että mitääh. Olin kuitenkin suhteellisen kaukana, kun juoksin siinä joen vartta, ja hän oli siellä junasillalla (mun luona käyneet tietänevät mistä puhun). Tuli heti taas hirmuisen kiva olo, kun täällä ihmiset tervehtivät mukisematta, vaikka ei tunnekaan ihmistä. Toisin on Pariisissa... oivoi. On tämä ihana maa, me like! :)

Niin, kävin tänään taas uimassa. Halli oli melkein tyhjä, jee! Ja muutenkin alan jo oppia miten siellä toimitaan, ja itse uintikin alkaa jopa sujua, jeah! :) Mutta. Olihan siellä sitten kolme jotain teini-ikäistä poikaa pelleilemässä. Mutta koska oli hyvin tilaa, mahduin hyvin ottamaan oman kaistani. Paitsi. Nämä pojat jotenkin onnistuivat jossain vaiheessa (tahalteen?) tulemaan hyppimään ja pelleilemään juuri siihen minun radalle vaikka vieressä oli rutkasti ylimääräistä tilaa. Jouduin väistämään heitä, ja mulkaisin vähän tympääntyneesti. Koska viereiseltä "puomiteltulta" radalta oli uimari juuri lähtenyt, katsoin parhaakseni siirtyä sinne, koska pojat näemmä parkkeerasivat juuri minun radalle. Idiootit. No, pääsinpähän hymähtämään omahyväisesti kun siirryttyäni uudelle radalleni kuulin uimavalvojan pillin vihellyksen ja pojat joutuivat puhutteluun... BUAHAHAHAHAHAAAAA! ;)

Ikkunastani näkyy muuten huvipuisto. Tuolla messukeskuksen pihalla se töllistelee. Se on täällä nyt vielä tämän viikon sunnuntaihin. Täytyy mennä käymään siellä ainakin muutamissa laitteissa. Siellä on myös markkinat, jossa oli kaikkea kivaa :) kävin siis pyörähtämässä viime viikonloppuna siellä.

Tähän loppuun voisin vielä ilmoittaa, että kaikki kiva loppuu aikanaan.. lentoliput Suomeen on varattu... :( Tämä typy on takaisin Suomen maaperällä 3.7. illalla. Byhyyyyyyy.




annu

(<- näytän tossa ihan siltä yhen piirretyn lehmältä :D en vaan nyt muista minkä nimii se oli.. )


ps. Mun tekee mieli karkkia... ässähässäkkä-pussia. murr. mutta kyllä tää menee nopeesti ohi :)

Patonkimaa ja muita seikkailuja

Bonjour!

Jo on taas viikko kulunut siitä kun kotiuduin patonkien luvatusta maasta, huoh. Aika kulkee niin kovin nopeasti. Viime viikko oli kyllä huisi, matka yöjunassa Münchenistä Salziin antoi paljon ajateltavaa erilaisista ihmiskohtaloista (onpas kohtalokkaan kuuloinen sana :D ), kävellessä rautatieasemalta kotiin puoli kahden aikaan yöllä matkalaukun kanssa tunne että "ihanaa olla kotona!", ja loppuviikon muut seikkailut olivat kyllä jotain aivan huikeaa.

Pariisista sanotaan että se on ah niin ihana ja romantiikan tyyssija ja ja ja... mutta itse en aivan täysin allekirjoita näitä väitteitä. Olen käynyt Pariisissa kerran aikaisemmin, mutta silloin vain yhtenä lampaana noin 10 hengen laumassamme. Nyt itse omana matkanjohtajana toimineena sain kokea sen todellisuuden mikä iskee Pariisissa vasten kasvoja. Pahoittelut jos pelottelen heitä ketkä eivät ole Pariisissa käyneet, tai pahoitan heidän mielen jotka rakastavat Pariisia. Tämä on vain minun henkilökohtainen näkemykseni siis.

Junassa lentokentältä keskustaan katselin paikallisia ihmisiä, ja kuulostelin ns. ensitunnelmia kaupungista. Ihmiset näyttivät hyvin väsyneiltä ja tympääntyneiltä, kovin moni ei nauranut tai näyttänyt hirmuisen onnelliselta. Ihmettelin että no miksi, kun kerta olemme niin romanttisessa kaupungissa? Junassa sain myös kokea ensimmäisen tympeän kohtaamisen hyvin tympääntyneen ranskalaisen herran kanssa; istuin junassa matkalaukkuni kanssa semmoisessa neljän hengen "nurkkauksessa", siis kaksi kahden hengen penkkiä vastakkain. Koska tiesin matkan kentältä keskustaan kestävän yli puoli tuntia, totesin että olen vähiten tiellä kun istun penkille ja otan matkalaukun eteeni. Tiesin ottavani riskin koska vein silloin kahden hengen tilan. Mutta jos olisin ottanut matkalaukun käytävälle, olisi se ollut muiden tiellä. Juna alkoi täyttyä matkan aikana, ja kahteen muuhun vapaaseen penkkiin istui ihmisiä. Jossain vaiheessa herra, n.50-60v tuli seisomaan "loossimme" eteen ja katsoi minua melko vihaisesti/tympääntyneesti. Elehdin hänelle että hittoakos voin että minulla on laukku. Tämän jälkeen herra nappaisi matkalaukkuni ja iski sen keskelle käytävää, ja istui vapautuneelle penkille. Mulkaisin häntä perus-suomalaisen vihaisesti. Hetken siinä istuttuani ja kiukkuani nieltyäni nousin ja menin matkalaukkuni luokse, sillä en halunnut että se lähtee seilailemaan pitkin käytävää kun juna pysähtelee asemille. Osannette arvata sitä höyryn määrää mikä mikä päässäni kiehui, takana pitkä matka Salzista, ja ensikohtaaminen ranskalaisen kanssa oli tällainen. Ja mikä parasta, tämän kyseisen herran junamatka kesti sen alle 10min.

No, lopulta pääsin määränpäähäni, ja aloin etsiä rautatieasemalta (Gare St. Lazare) matkalaukkujen säilytyspistettä. Tarkoituksenani oli jättää matkalaukku säilytykseen ja pyöriä kaupungilla 4h, ennen kuin Henkka olisi päässyt perille Pariisiin. No, voin kertoa että Gare St. Lazarella ei ole matkalaukkujen säilytyspistettä. Siinä kohtaa meinasi jo itku tulla että voi perkele. Mutta ei auttanut kuin niellä kiukku ja lähteä matkalaukun kanssa kohti kaupunkia. Kovin pitkälle en jaksanut, vain Louvren pihaan, jonka jälkeen totesin että menen asemalle odottelemaan johonkin kahvilaan. Sen verran tympäännyttävää vedellä laukkua perässä jo muutenkin väsyneenä ja tympeisiin ranskalaisiin kyllästyneenä.

Illan hauskin osuus seurasi kahvilassa, jossa napostelin kirjaa lukiessani Pain au chocolaten. (ovat muuten taivaallisia!) Myös silmäni sai osan siittä. Kyllä, luit oikein. Onnistuin pongauttamaan pienen palan tuota leivosta suoraan silmääni :) Luulin saaneeni sen poies hetken aikaa sörkittyäni, mutta lopulta illalla naamapesulla sain todeta että tuo leivoksen palanen onkin vielä silmässäni :D And this is a true story, Henkka voi todistaa! Pain au chokolatet ovat siis semmoisia suht pieniä rullia, joissa se taikina on about samanlaista kuin croissantissa, ja siellä sisällä on suklaata.... nams!

No mutta, mitäpä muuta Pariisiin kuului... Pieni paniikkikohtaus Eiffel-tornissa, kun Henkka oli kävellessämme hieman pelotellut minua jutuillaan (joo tiiätkö muuten että minkä päällä tää eiffel-torni seisoo... mitenköhän nää tarkastaa tän rakennuksen, joka pultin jne... täällä kun näitä pultteja riittää... jne) ja sitten kun kakkoskerroksessa odotimme hissiä ylös kolmanteen, niin tulee sadekuuro ja tuuli, jolloin torni alkaa heilua. Ei ollut kovin kaukana etten olisi saanut jonkilaista kohtausta, hieman alkoi jo olla hengitysvaikeuksia. Korkeanpaikankammoni ei nouse pintaan kovin usein, mutta tuolla meillä oli jälleen tapaaminen tuon piirteeni kanssa. Tuota pientä episodia lukuunottamatta Eiffelillä oli kivaa :)

niin, kävimmehän toki lauantaina katsomassa Suomen jääkiekkopelin eräässä pubissa. Heillä tosin ei tuo kiekko näkynyt telkkarista, joten jouduimme tyytymään läppäriin ja netin livestreamiin. Saimme seuraksemme toisen suomalaisen pariskunnan (turkulaisia...), jotka olivat myös viikonloppureissulla Pariisissa. Vaihdoimme siinä samalla hieman vinkkejä että missä kannattaa käydä :) oli ihan hauskaa :)

Hintataso pariisissa on jotain aivan käsittämätöntä ajoittain. Leivokset näissä pienissä leipomomyymälöissä ovat ok-hintaisia, edukkaita sanoisin. Myös täytetyt patongit (jotka ovat siellä kyllä hemmetin hyviä!), ovat edukkaita. Mutta juomat ja ruoat ovat melko hinnakkaita (esim. 0,5litran olut keskimäärin 7-8e). Toki mm. latinalaiskorttelissa on edullisia menu-tarjouksia, joita itsekin hyödynsimme. Ja toki piti kokeilla Kepabia, mutta jouduimme pettymään - se ei ollut mitään verrattuna Salzburgin dönereihin. (jälleen kerran pisteet Itävallalle!)

Kokonaisuudessaan Pariisin reissu oli ihan ok.. mitä nyt tiistai-päivä meni sulatellessa sitä pettymystä että matkasta jäi kieltämättä vähän hmm.. huono maku. Tämä oli nimittäin ensimmäinen kerta kun koen että reissu oli hieman hmm.. epäonnistunut, eikä juurikaan rentouttava. On yllättävää kuinka paljon omaan mielialaan vaikuttaa se, jos ihmiset ympärilläsi ovat naama mutkalla etkä saa ravintoloissa kunnon palvelua. Myös epäloogisuus monissa asioissa tuossa kaupungissa alkoi tympiä. Eikä se maanantain koko päivän kestänyt vesisade ainakaan helpottanut pettymystä. (vihaan aina vain enemmän sateenvarjoja! Paitsi tietenkin omaa cupcake-varjoani <3 ) Olisi ollut mukava ehtiä kiertää kaupunkia hieman sen ruuhkakeskustan ulkopuolellakin, mutta tällä reissulla siihen ei jäänyt aikaa. Luulisin että tuolla syrjemmässä ihmiset olisivat hieman enemmän ystävällisiä (toisaalta epäilen), ja ehkä se "romanttinenkin", ah niin ihana puoli kaupungista pääsisi esiin, kun ei olisi niin kamalan ruuhkaisaa ja täyttä kaikkialla. No, mutta jokainen kokee Pariisin omalla tavallaan, itselleni tuo ei antanut niin ah, mahtavaa kuvaa kuitenkaan. Salzburg on paaaaljon ihanampi ja romanttisempi kaupunki :)

tässä valmistuu uusin lemppariherkkuni, pain au chocolate!

Sometimes too much is just too much.. even with lovelocks!

lempparikuvani!

Mutta kotiin päästyäni keskiviikkona jo alkoi onneksi uudet kujeet. Lähdimme muutaman muun vaihtarin kanssa kiipeämään Untersbergille, tuohon läheiselle vuorelle. Matka meni kivasti, nousu oli melko jyrkkä. Olimme nousseet ehkä n. 2-2,5h kun huomasimme että kappas, tuoltahan tulee hemmetin iso sadepilvi. Samaan aikaan alkoi ukkonen jyristä... Hetken aikaa vielä kipusimme ylöspäin, kunnes tuo sade saavutti meidät. Totesimme että lienee parasta lähteä alaspäin, vaikka olimme suhteellisen lähellä huippua. Osa seurueestamme oli hieman peloissaan tuosta ukkosesta, joten emme halunneet riskeerata. Itse olin lähinnä ihan fiiliksissä kun kerrankin kunnon ukonilma ja olen paraatipaikalla kuuntelemassa! Ja eipä mennyt kauaakaan kun vesisade muuttui raesateeksi. Jäänkovat rakeet napsuivat selkään ja päähän ja se sattui! Suomessa rakeet ovat ihan nönnönnööötä, tuolla kunnon jääpalloja jotka eivät sulaneet vaikka ne sulki kämmenen sisään! Hitsiläinen! Paluumatka alas sujui mukavasti, ehkä joku reilu tunti kesti alaspäin, koko ajan vettä sataen ja taivas välähdellen, cool! Hieman jäi harmittamaan ettei päästy valloittamaan huippua, mutta minkäs teet :) Ensi kerralla parempi onni sitten :) Illalla menin vielä yhden opiskelija-asuntolan Heimfestiin, jossa sana seikkailuistamme oli kiirinyt muidenkin korviin, ja saimme naureskella porukalla päivän kokemuksille :D

Loppuviikkokin oli omanlaisiaan seikkailuja, kun perjantaina suuntasimme saksan puolelle Eagle's Nestiin (Hitlerin kesäpaikka), lauantaina nokka kohti St. Wolfgangia, ja sunnuntai meni nauttiessa kesäisestä Salzburgista hyvässä seurassa :) Huippuviikko siis takana!

Saas nähdä mitä tällä viikolla tapahtuukaan... Huominen kun on vielä vapaapäivä täällä, niin ajattelin ottaa pyörän alle ja lähteä polkemaan Mattseelle, joka on n. 20km päässä Salzburgista. Jibaa!

Märkää sakkia, juuri Untersbergiltä palanneena. Sopivasti sadekin lakkasi... :)

Salzburg 30-40 -lukujen taitteessa

namnamnam!

St. Wolfgang

terkkuja kaikille!
Annu

Täällä taas

Oho, viime kerrasta on jo kuukausi! miten tuo aika rientää noin kovasti???

 Hieman ollut joo pitkä tauko kirjoittelussa, pahoittelut siitä. Mutta kun kivaa on, niin aika rientää, ikävä kyllä. Etelärintamalla ei juurikaan ole mitään uutta tapahtunut, päivät kuluneet lähinnä opiskellessa ja urheillessa. Ja kesäisestä ilmasta nauttiessa J Tajusin juuri, että viimeiset neljä viikkoa ovat jotenkin… humahtaneet ohi. Mutta johtunee ehkä siitä, että paljon on tapahtunut, mutta olen pysytellyt lähinnä Salzburgissa. Eli mitään reissuja ei ole oikeastaan ollut, (viime viikonlopun Pariisin reissua lukuun ottamatta) ja ihan kiva niin. Miia kävi kyläilemässä viikko sitten, ja oli ihan huisin kivaa! Kiitos Miia siis vierailustasi :)

Sunnuntaina 6.5. kävin juoksemassa Salzburgin puolimaratonin. Oli hirmuisen kiva tapahtuma kyllä! Reitti oli kovin nätti, lähtö tapahtui ydinkeskustasta, josta suuntasi Hellbrunnin linnalle, josta puistoreittiä takaisinpäin kaupunkiin Leopoldskronin suuntaan, ja sieltä sitten ns. takakautta kiertäen takaisin kaupunkiin, Mirabellplatzin kautta vanhan kaupungin puolelle ja maaliin. Kokonainen maraton olisi ollut tuo sama reitti kahdesti. Hieman siis ehkä tylsä.. mutta itselleni riitti tällä kertaa oikein mainiosti tuo puolikas. Aikaa tuolla reissulla tuhraantui 1h55min, eli ihan mukavasti J Etenkin siihen nähden etten varsinaisesti tuohon puolikkaalle treenannut, mutta kevään maratontreenailut auttoivat varmasti J  Ja olenhan täällä kuitenkin urheillut monipuolisesti, niin varmasti auttanut sekin.

Muutama viikko sitten kipusin tuohon lähimmälle vuorelle, Gaisbergille. Korkeutta tuolla nypylällä on merenpinnasta reilu 1450m, eli täältä katutasolta joku kilometrin verran (olemme n. 400metriä merenpinnasta). Tuonne vuorelle menee useita eri reittejä, ja valitsin luonnollisesti pisimmän ja hankalimman :D Jyrkkiä nousuja piisasi, mutta niin piisasi myös komeita maisemia! Ylhäältä nuo muut vuoret näyttivät aikamoisen hienoilta… Haluaisin vaellella noille enemmänkin.

   

Olen pohtinut täällä erinäisiä asioita. Yksi niistä on se tosiseikka, että joistain asioista kyllä osataan rahastaa ihan hirveitä summia. Olen nyt kevään ajan käynyt tiistai-iltaisin ”PowerWork” jumppatunnilla, jossa on hyvä olla mukana oma jooga- ym. Matto, jonka päällä voi tehdä lihaskuntotreenit. No, yritin alkukeväästä etsiä ihan joogamatto-nimellä semmoista jumppamattoa, mutta kaikki kyseisenlaiset matot maksoivat vähintään 30e! Kovimmat hinnat mitä semmoisista näin, oli jotain 70euron pintaan, yleensä hinta heitteli 40-60e välillä. Siis mitä ihmettä?? No, lopulta naapurini vinkistä kävin ostamassa Sparista jumppamaton, joka maksoi 3,99e. Niin. Että onko rahastuksen makua?? Tuossa minun matossani nyt ei ole kantohihnaa, mutta voivoi.

Toinen missä tuntuu olevan maailmassa hieman rahastuksen makua, on muun muassa lenkkarit. Kuten jo aikaisemmassa kirjoituksessani jossain vaiheessa mainitsin, alkoivat vanhat lenkkarini tulla jo tiensä päähän, joten tuli etsiä uudet. Olen vannoutunut Asics-fani, ja viimeisimmät kahdet lenkkitossut ovat olleet merkkiä Asics DS Trainer. Kyseiset popot maksavat Suomessa nykyään n. 199e (!!!!). Viimeksi ostin ne nettikaupasta englannista, jolloin maksoin niistä muistaakseni 100e pintaan. Nyt suunnittelin myös tilaavani samaiset kengät samasta paikasta, kunnes tajusin että täällä InterSportissa kyseiset kengät maksavat 139e. Eli kipaisin hakemassa sieltä (jos olisin tilannut ko kengät briteistä, olisi tullut maksamaan n. 120e, eli kärsin nyt tuon 20e tappion).

Mutta millä ilveellä Suomessa tismalleen samat kengät voivat siis maksaa 60euroa enemmän? Missä järki? Ei sillä etten haluaisi kannattaa suomalaista kauppaa jne, mutta joku raja sentään tässäkin. Tosin täällä nyt muutkin asiat ovat halvempia kuin Suomessa; Döner-kepab n.3 euroa… namnamnam. Ja jos liikkuu torstaisin tuossa Lehenin kaupunginosassa, siellä on kepab-paikka jossa torstaisin kebsut maksaa vain 1,80e!! Jiihaa, eläköön halpa Döner!

Suomessa nyt tällä hetkellä muutenkaan hinnoissa kehumista, mitä nyt on seurannut tuota mm-kisalippujen hinnoittelua. Terve. Olisi mielenkiintoista tietää millä kustannuslaskelmilla ko. lippujen hinnat on laskettu, ja minkä verran mm-jääkiekon liput ovat aikaisempina vuosina maksaneet muualla, esim viime vuonna Bratislavassa? Mikä tekee Suomesta niin kalliin paikan? Ja miksi kisat on ylipäätänsä edes meille haluttu (jaettuina kisoina Ruotsin kanssa, jolloin Kummolan mukaan ”riskit ovat suuret jaetuissa kisoissa”).

Gaisbergillä oli vielä lunta, niin pääsin tekemään lumiukon :)

Nyt on aika lähteä pitkästä aikaa Salsa Nightiin, joten soronoo! Pistän tällä viikolla myöhemmin tarinaa Pariisin reissusta (paniikkikohtaus Eiffel-tornissa yms), kuvien kera J