Tuleva jalkapallohuligaani tässä terve!

Heippa!

Taas ollut vilinää ja vilskettä, ei ole ehtinyt keskittyä bloggailuun.. mutta nyt!

Aloitetaanpas tämä blogi V&W:llä (tarvittaessa klikkaa kuvaa niin näet suurempana):



Tässä yksi syy missä välillä kestää... kun joutuu vähän sensuroimaan tekstiä ;)

No mutta. Viime viikonloppu oli ihan mahtava. Torstaina kävin torilta ostamassa tuoretta lohta sekä perunoita (ja JUUUSTOA ja vihanneksia jajajaja, sieltä löytyy kaikkea ihanaa ja tuoretta!), niin perjantaina sitten loihdin herkkulounaan; uunilohta valkosipulin, fenkolin ja kesäkurpitsan kanssa sekä perunamuussia. NAMS!

Tuota ruokaa väsätessäni ja valmistumista odotellessani pohdin sitä tosiseikkaa, kuinka herkästi sitä kiintyykin tuommoisiin pieniin asioihin kuten keittiötarvikkeisiin. Aloin jo pohtia keinoja millä saisin salakuljetettua tuon uunivuoan ja kattilan Suomeen... vaikka käytännössä tiedän että ei se kannata :) Mutta kun niihin on jo kiintynyt. Samoin kun tuohon minun rupuseen sänkyyni ja Ikean tyynyn ja peittoon. Oma sänky kun on se oma sänky, väsyneenä illalla on ihana kömpiä peiton alle ja kääntää kylkeä. Tosin tiedän että kun Suomen kotona sitten ensimmäisen kerran painan pään tyynyyn, unohtuu nuo surkutyynyt aikamoisen nopeasti :)

No mutta, ruoka maittoi ja oli kovin hyvää! Lauantai olikin tapahtumia täynnä oleva päivä. Aamupäivällä ehdin lopulta vierailemaan uimahallissa. Voihan jösses mikä katastrofin ainekset olikaan siinä reissussa. Aloitetaan siitä tosiseikasta, että koska olen 26v, minua ei lueta enää opiskelijaksi. Eli olin ennenaikaisesti iloinnut että jesh, saan 10-kerran uimahallikortin hintaan 16,50e. Hahhaha! Juuei. Jouduin maksamaan reilut 33euroa siitä kortista. Kortista, jota en osannut käyttää porttiin jotta olisin päässyt sisään pukuhuoneisiin.. Kyllästynyt kassan setä tuli sitten opastamaan. No mutta seuraava katastrofin aines oli tarjolla pukuhuoneessa. Ilmeni että pukuhuoneet onkin yhteiset niin naisille kuin miehille. Hetken ajan päätäni raavittuani ymmärsin että uimapuku on tarkoitus ilmeisesti mennä vaihtamaan pukuhuonetilassa oleviin pieniin lukittaviin koppeihin. Nice. Myös suihkutilat olivat hyvin mielenkiintoiset; ei ollut paikkaa johon jättää pyyhe tai pesuaineet. (Minulle ei myöskään ihan valjennut että miten sitten uimisen jälkeen olisi tarkoitus peseytyä; jos otat uimapuvun pois ja joku pönkää sinne pesuhuoneeseen, on siinä iso riski että joku mies kävelee juuri ohi ja ja ja... Siellä oli kyllä semmoiset lukittavat suihkukopit mutta sinne ei kyllä saanut pyyhettä otettua mukaan ilman että se olisi kastunut.. ) No mutta, otin siis pyyhkeeni ja pesupussini mukaani uima-allastilaan. Ja siellä selvisi että kaikki muutkin tekevät niin; altaan reunalla oli katsomo, johon kaikki jättivät pyyhkeet sun muut (jotkut olivat roudanneet reppujakin mukaan?? )

Nooh, ja seuraava raaka-aine soppaan; uima-allas. Allas oli 25m pitkä, ja siinä oli 6 rataa. Takimmainen rata oli rajattu, oletin että vesijuoksijoita varten. Loput 5 rataa olivatkin sitten uimareiden vapaata riistaa.  Siellä sitten söpössä sekasorrossa uivat kuntouimarit (toisiaan väistellen) sekä pikkulapset vanhempineen jotka halusivat pelleillä isossa altaassa. Lasten allas kun on aika matala, siellä ei pysty isosti pelleilemään. Omaan järjenjuoksuuni tämä ei ihan meinannut mahtua juuri tuolloin lauantai-aamuna, ja rauhallinen mielentilani alkoi melko pahasti järkkyä. Ensinnäkin se, että jos uin tietyssä kohtaa, niin minkä kumman takia samaan kohtaan pitää 3 muunkin tulla uimaan? Oli uiminen meinaan semmosta siksakkia, kun piti väistellä vastaantulijoita. Ja kaikenkukkuraksi meinasin uida erään isän ja pikkupojan päälle, kun he olivat yhtäkkiä tulleetkin suoraan eteeni pelleilemään. Ja savu meinasi nousta päästä... Uima-altaalla oli yhdessä kohtaa myös ihan ihme virtaus sieltä sivusta, joten sai tehdä töitä että ko. kohdassa edes pystyi uimaan suoraan eteenpäin...

Yritin myös etsiä uima-allastilasta kelloa seinästä. Turhaan. Ihmettelin kovasti että jo nyt on kumma. Lopulta löysin tämän kellon juuri kun olin lähdössä; melkein katonrajassa punainen digitaalinäytöllinen kello. No huhhuh; ei meinaan ole mitään toivoa nähdä ko. kelloa viimeisiltä radoilta, etenkään kun aurinko paistaa silmään ja uimalasit ovat pikkaisenkaan huurussa. No mutta onneksi lopulta löysin sen :)

Loppu hyvin kaikki hyvin, selvisin hengissä pois uimahallilta. (vaikkakaan en taaskaan päässyt porteista ulos ilman nyrpeän sedän avustusta. Mutta siitä syytän vain epäloogista opastusta itse laitepäätteessä.) NIIN, ja se sauna... haha turha toivo. Ei sinne pääse ilman että maksaa erillisen n. 6,5euron sisäänpääsymaksun! Eli sori, jäi käymättä saunassa.

Mutta uimahalliepisodin jälkeen päiväni jatkui hyvin mukavissa merkeissä, lähdin kaverini Adriennen kanssa käymään Hellbrunnin linnalla. Otimme opastetun kierroksen "tricky fountainseille". Vaikka aurinko paistoi, kastuimme melko hyvinkin, kiitos näiden vesisuihkujen :D Mutta meillä oli hirmuisen hauskaa :) Suosittelen käymään jos Salzburgissapäin olette.

Hellbrunnin linnan alue on hyvi nätti ja iso, sinne täytyy mennä uudestaankin. Pitihän se Sound of Musicin paviljonkikin käydä tarkistamassa :) "I am sixteen, going on seventeen..." sound familiar? :)








tässä muutamia otoksia Hellbrunnista:

Söpöt turtlesit sylkee toistensa päälle! :)

Siinä se ny o!

Ja eihän lauantai-päiväni vielä tuohon päättynyt... ilalla menin katsomaan JALKAPALLO-OTTELUN! Kyllä. Minä! Ja minut aivopestiin; innostuin jalkapallosta :D Peli oli FC RedBull Salzburg vs. SV Ried. Ja kotijoukkue voitti, jeah! Katsojia pelissä oli 10 150, eli ihan hyvä määrä. Ja peli oli huisi! Joutuu mennä kyllä katsomaan toisenkin Bullsien kotipelin. Ovat muuten sarjan kärjessä tällä hetkellä...tättärää! Hyvä Bullsit!

Jalkapallo-ottelut on muuten siitä hienoja tapahtumia, että niissä naisilla on lyhyemmät (olemattomat) vessajonot, toisin kuin miehillä, jotka kerrankin joutuvat JONOTTAMAAN vessaan pääsyä! Jiihaa! :)  (hullulla on halvat huvit, idiootilla ilmaiset ;) )

Mahtava ja tapahtumatäyteinen lauantaini päättyi mukavaan iltaan Salzburgin yöelämässä :) Ja sunnuntai sitten menikin nukkuessa... paitsi että kävin naapurin kanssa kolmen tunnin kävelyllä tuolla Saksan puolella, Freilassingissa, pieni kylä tuossa ihan Saksan rajalla. Oli kiva käydä sielläpäin, tuli nähtyä uusia maisemia ja opin taas uutta saksasta. Tiesittekö että Saksassa voi menettää AJOKORTIN jos toikkaroi humalassa KÄVELLEN tai polkupyörällä kaupungilla? :) Kyllä vain.

Nyt täytyypi mennä nukkumaan, sillä huomenna on pitkä päivä taas tiedossa. Illalla minulle tulee kylään muutama vaihtarikaveri, lupasin tehdä meille päivälliseksi lihapullia ja perunamuussia :) On jo ikävä lihapullia... nams, huomenna pääsee kokkailemaan!


Mutta nyt tämä tuleva jalkapallohuligaani lähtee nukkumaan pinkkien kynsiensä kanssa! (hankin uutta kynsilakkaa juuri, hihi! )




Kuulemisiin,
Annu


( <--- Sound of musicin paviljonki )

Ruohonleikkaaja!

Hei taas!

Huhhahhei, onhan ollut viikko. Täällä on lähinnä satanut vettä ja ollut viileää ja koleaa ja kaikkea. Haluan nyt jakaa kanssanne tämän viikon surkuhupaisat ja ärrrrrrrrsyttävät asiat.

Tarina alkaa maanantaista. Ensimmäinen päivä kahden viikon loman jälkeen kun on taas luentoja, ja muutenkin ns. arki alkaa. En ole enää kipeä, jeee! Eli voi taas urheillakin. Aamusella kun herään, avaan verhot, ja totean että ulkona sataa vettä. Harmaa keli ja vettä tulee, voiko miellyttävämpää aloitusta arjelle olla. Ihanaa. No eihän auta kun lähteä polkemaan vesisateeseen, jotta pääsen luennolle. Päästyäni luennolle totean että no, täällä on vain kourallinen ihmisiä siitä mitä viime kerralla... Meitä oli siellä 9, viime kerralla siellä oli vielä lähemmäs 40 ihmistä. Kertooko jotain luennoitsijan tasosta?

Myöhemmin päivällä lähdin pitkästä aikaa polkemaan Riffiin, jossa mulla on maanantaisin vesijumppa. Ja mikä parasta; pappa is back! Joskus aikaisemmassa blogikirjoituksessani kerroin teille tästä teräspapasta joka veti ekan jumpan. Ja hän oli jälleen vetämässä tuon jumpan, jeee! Tosin musiikkivalinta oli tällä kertaa hieman huonompi, mutta kyllä mä kestän. Jumpan jälkeen poljin taas takaisin kaupunkiin ja saksan luennolle.... Katsokaahan alla oleva video, niin tiedätte miltä minusta tuntui kun poljin vesisateessa, mutaisella hiekkatiellä... :D Minähän menen vaikka läpi harmaan kiven!

(Kiitos Henkka vinkistä, tämä osui naulan kantaan!)

Mutta oli siellä muitakin uskaltautuneita vesisateeseen, päivän aikana tuli useampiakin juoksijoita kohdalle. Tein huomion että KAIKKI nämä lenkkeilijät olivat miehiä. Missä kaikki naiset olivat?? Ovatko naiset muka niin vellihousuja etteivät uskalla vesisateella juoksemaan? Oli kiva huomata että nämä juoksijat eivät olleet naama norsun hmmm...:llä, vaan ihan näyttivät iloisilta. Minulla on siis kohtalotovereita, joita vesisade ei haittaa, jeah! Muutama juoksija jopa tervehti minua (vaikka olin pyörällä. Tästäkin tervehdys-kulttuurista joskus aikaisemmin jo turisin). Pelkään että kun tulen takaisin Suomeen, minua katsotaan ihan kieroon kun alan tottuneesti tervehtiä kanssajuoksijoita.

Maanantain ehdoton piristys oli kyllä n. 50-vuotias mies, joka juoksi minua vastaan kun poljin pyörällä vesijumpasta. Hänellä oli pirteän keltainen takki päällä ja näytti varsin iloiselta. Ei voinut kun alkaa itsekin hymyillä (hän oli yksi niistä muutamista jotka minuakin tervehti).

Maanantaina tuli pyöräiltyä kaikenkaikkian n. 40 kilometriä. Vesisateessa. Että repikäähän siitä huumoria beibet!

Että tämmöistä jälkeä tuli maanantain pyöräilyjen seurauksena...

Urheat lenkkarini. Polkupyörääni ette edes halua nähdä... hyvä jos sitä edes tunnistaa enää sen mudan ja kakan alta :D

Tämä kaupunki on kyllä ihana siitä että pyörällä pääsee ja iltaisin kaupunki on hyvin tyhjä, niin saa polkea rauhassa.. Päiväsaikaan pyöräilijätörppöjä kyllä riittää, ja kävelijöitä jotka eivät millään tunnu ymmärtävän että pyöräilijät pyöräilevät omalla kaistallaan ja jalankulkijat kävelevät omalla kaistallaan. Ei nimittäin ole yksi eikä kaksi kertaa kun on saanut äkäisesti rimpautella kelloa kävelijöille jotka maleksivat keskellä pyöräilijöille varattua tieosuutta, tukkien koko väylän.

Niin, ja eilen ajoin yhden pikkutytön päälle. Tai no en ajanut päälle mutta osuin hänen pyöräänsä, kun tämä päättikin yhtäkkiä pistä liinat kiinni ja stopata keskelle katua. Vaikka huolehdin että oli riittävä turvaväli, pääsi tämä yllättämään. Piruvie. No, kummallekaan ei sattunut mitään, tytöllä kun oli jalat tukevasti jo maassa kun etupyöräni tömähti hänen pyörän takapyörään. (hän onnistui jotenkin "parkkeerata" poikittain siihen kadulle, en tiedä miten hän sen teki...) Että näin.

Muttamutta.. jotta pääsemme lopulta otsikkooni, niin pakko hehkuttaa että tänä aamuna meidän pihassa jo leikattiin ruohoa!! Kesä on täällä, jeee! (ja ei, en aio kertoa kuinka kylmä täällä oikeasti on). Mutta vihreää piisaa ja kesä on tulossa. Voi kun ne lämpimät kelit tulisivat jo...
Oli nimittäin tuossa muutama päivä kun oikeasti jo unohdin että täällä on jotain vuoria. Ollut niin pilvistä että ei noita ole näkynyt lainkaan... Tältähän ne normaalisti näyttävät (en ikinä kyllästy näihin vuoriin!)

No mutta, eipä muuta tällä kertaa. Huomenna menen ensimmäistä kertaa tuonne kaupungin uimahalliin. Siellä on kuulemma sauna. Että odotelkaa vain raporttia... haha, luulen että se sauna on iso pettymys. Mutta voihan se yllättääkin! :)

Tänään ajattelin myös ilmoittautua Salzburgin puolimaratonille, joka on sunnuntaina 6.5. Koko-maratonille ei sentään vielä kykene :)  Täytyy vain toivoa että lenkkarini eivät vielä ano eläkkeelle ennen tuota, vetelevät nimittäin viimeisiään (kuten ehkä kuvasta saatoitte huomata).

Seon Moro!!
Annu

(koko viime yön tuolla ulkona hälytteli jonkun auton varashälytin, jonka takia en voinut nukkua. Ja nyt se alkoi taas. Aaargh. Toivottavasti sentään olisi ensi yön hiljaa.)

I'm alive! ....melkein.

Hei taasen!


Johan on pari viikkoa vierähtänyt että hurilumpsis. Viimeiset muutamat viikot ottivat paljon mutta antoivat sitäkin enemmän. Paljon tuli nähtyä, koettua ja opittua. Ja vietettyä aikaa maailman parhaassa seurassa <3 Ikävä kyllä kaikki kiva loppuu aikanaan, ja tänään jouduin saattelemaan Henkan lentokentälle. Buuuuu... dislike. Mutta elämä on, ja pianhan me jo nähdään (ja pian olen kuitenkin taas jo Suomessa uusissa seikkailuissa).

Mitäpä siis "lyhykäisyydessään" kertoisin muutamasta viimeviikosta? Barcelona oli ihana. Aaaaaivan ihana.  Haluan sinne uudelleen (ja nyt jokainen, joka on Barcassa joskus käynyt, pyörittelee silmiään ja on ihan että "daaa.. newsflash" Mutta juu, Barcelona kannattaa kokea, se on ihana kaupunki, mitä nyt ravintoloiden/kahviloiden palvelukulttuuri on hieman hittaanlaista ja ajoittain töykeää.

Aino ja Anneli Sagrada Familialla

Myös Barcelonan Maraton oli iiiiihana kokemus. Mahtavia maisemia ja hirmu hyvä fiilis. Eihän se nappiin mennyt, mutta juoksukunnon puolesta tälle kropalle iso peukku, juoksu kulki kuin rasvattu siihen asti kun sitten muiden syiden takia jouduin vähän himmailemaan... Tästä on hyvä jatkaa positiivisella mielellä kohti syksyä ja Berliiniä! Ja eiköhän tuohon väliin mahdu muutama pienempi juoksutapahtuma, sen verran hyvillä fiiliksillä tässä mennään.

Barcelonassa meidän hostellilla sattui olemaan kaksi suomalaista tyttöä jotka olivat myös tulleet Barcelonaan juoksemaan maratonin. Heistä sainkin sitten seuraa ja sparrauskavereita viimeisten iltojen valmistautumiseen, Aino kun oli vain huoltojoukkojen ominaisuudessa mukana menossa (ja jäi onnellisena nukkumaan hostellille kun aamuvarhaisella lähdimme Hannan ja Emman kanssa kohti maratonin lähtöviivaa).


No mutta, Barcelonasta selvisin kotiin (reidet alkoivat osoittaa yhteistyökykyisyyden merkkejä onneksi juuri tiistaina kun piti matkalaukkua kanniskella pitkin portaita... fiuh!) Aino voi todistaa, ja mm. Eve muistella sitä fiilistä kun yrittää kulkea maratonin jälkeen portaita mahdollisimman normaalin näköisesti... Haha, oi niitä päiviä <3 ei voi kun nauraa itselle!

Before the dawn...

No mutta, Barcan jälkeen koitti muutama päivä kotona, ja sitten olikin jo aika ottaa suunnaksi München. Henkan kanssa vietimme Münchenissä pitkän viikonlopun lähinnä shoppaillen ja kaupunkia tutkiskellen. Ikävä kyllä Henkka toi ne Suomen viileämmät kelit mukanansa, niin minä rassukkahan se palelin minkä kerkesin, kun edellisviikonloppuna nauttinut Barcelonan +19 asteen lämmöstä. Henkka oli vaan että "ihanan lämmin täällä" (ulkona hyvällä tuurilla +9 astetta ja tuulista, huurrrrrrrrr). No, saimme onneksi sinne Müncheniinkin muutaman (yhden?) lämpimämmän päivän. Münchenistä ei sinänsä mitään suurempia raportoitavia... mitä nyt söin pizzan jossa oli täytteenä mm. nakkia. En suosittele kokeilemaan. Mutta döner-kebapit oli hyviä!! NNNNAms. (suunnittelimme että salakuljetamme yhden niistä kepab-miehistä Suomeen tekemään meillekin HYVÄÄ kepsua kebap-eläimestä!)

Rathaus, München

Nooo.. mutta kun tulimme takaisin tänne Salzburgiin, niin johan alkoi tapahtua. Meillä oli tiedossa että tämän asuinkerrokseni huoneisiin vaihdetaan sängyt TIISTAINA ja KESKIVIIKKONA. Joten onhan toki luonnollista että MAANANTAI-aamuna klo 07.30 huoneeseeni pöllähtää työmies ihan mitään varoitusta. Niin. Sitähän minäkin. Onneksi hän säikähti yhtä paljon kuin minä, ja tajusi perääntyä ja laittaa oven kiinni. Tunnin perästä vanhempi työmies koputti kohteliaasti ovea ja saimme selvitettyä asian (tosin mistään ei käynyt ilmi millä ilveellä työt aloitetaan jo maanantaina aamusta, jos on ilmoitettu että ne aloitetaan tiistaina).

Vahti tärkeänä työssään ;)

No ei siis auttanut kun tiistai-aamuna pakata kimpsut ja kampsut ennen aamuseitsemää ja lähteä vuokra-autolla kiertelemään kohti Alppeja. Tarkoituksenamme oli kiertää Itävaltaa seuraavat 4pv. Reittimme kulki pääpiirteissään: Salzburg -St.Wolfgangsee-Hallstatt-Mariazell-Payerbach (jossa yövyimme sitten 3 yötä sukulaiseni luona) - Wien - Wachau (nättiä aluetta, Tonavan varrella) - Salzburg.
  Tuli reissun aikana myös todettua se, että suomalaisiin törmää mitä ihmeellisimmissä paikoissa! Jossain päin Alppeja (jossa minulla korvat paukkui jne., eli olimme melko korkealla), pistimme auton parkkiin ottaaksemme pari kuvaa. Heti jälkeemme kaarasi paikalle vastakkaisesta suunnasta auto, josta nousi nuori pariskunta myös ottamaan kuvia. Hetken heitä kuunneltuani aloin pohtia että mitäs kummaa, mähän ymmärrän mitä he puhuvat. No hepä olivatkin suomalaisia! :) Juttelimme heidän kanssaan pari sanaa, ja ilmeni että heillä oli aikalailla samat suunnitelmat kuin meilläkin; tyttö on Wienissä tämän kevään vaihdossa, poikaystävä tullut pääsiäsilomalla moikkaamaan, ja olivat vuokranneet auton ja lähteneet tien päälle, suuntana Salzburg (mm. Grazin ja Hallstatin kautta). Ihan hauska sattuma!


Roadtrippimme oli muuten mitä ihanin, mutta pieniä haittatekijöitä oli ilmassa...Wienin päivästä tuli omanlaisensa seikkailu; päivä oli mitä ilmeisimmin lämmin kun kaikki kulkivat t-paidat päällä. Paitsi minä. Pitkä paita, takki, kaulahuivi, villahanskat... ja silti paleli. Mahtoikohan olla kuumetta? :D lopulta nöyrryin ja kävin ostamassa Asprinia. Ja voi sitä (tuskan)hien määrää sen jälkeen... huhhuh! No ainakin olo parani sen jälkeen, haha. Mutta reissussa sairastaminen ei ole kivaa, sanokaa mun sanoneen.

Ja ollakseni oikein ilkeä, sain lopulta Henkankin sairastumaan, mutta onneksi vasta kun olimme takaisin Salzburgissa. Ja tänään hän oli jo suht kunnossa kun lähti takaisin Suomeen. Ja minä jäin tänne tämän yskäni kanssa. Reilukerho.

Nomutta, jotta ette ihan nukahda tämän romaanin saloihin, lopetan tällä kertaa tähän, ja jatkan tulevina päivinä (mulla ei varmaan ole elämää tulevina päivinä, kun Henkka lähti, ulkona sataa vettä, ja yskin keuhkojani pihalle minkä kerkiän). Osoitteenani lienee seuraavat päivät PunkanPohja 146, Salzburg. Paitsi sen verran luistan, että käyn huomenna pitkästä aikaa markkinoilla ja ruokakaupassa (haluan raikasta salaattia ja haluan tehdä lihapullia ja pottumuusia!)

Tämmöiset nahkahousut olisivat kivat myös itselle!

Hallstatt, ehkä maailman suloisin paikka!

Haluan tämmöisen kelkan!!!

Rax Alpenilta, n. 1550m korkeudesta

Salzburgissa jälleen :)

Sen vielä lisään, että Borta bra, men hemma bäst! Olen huomannut reissuillani nyt, että Salzburg on ihana, niin minun kaupunki. Kotiin on ihana palata. Ja vaikka kuinka kaikki väittävät ettei tämä voi olla kotini, niin ON SE. Vielä seuraavat pari kuukautta :) Sain Henkankin helposti ymmärtämään miksi niin kovin pidän tästä kaupungista. Ja toivottavasti kuvat kertovat paljon myös puolestaan kaikille teille jotka ette ehdi täällä tämän kevään aikana käymään.

PS. Teille jotka nyt ihmettelette että miksi en ole yliopistolla luennoilla vaan reissaan siellätäällä, niin meillä on nyt kahden viikon pääsiäsisloma meneillään... Kyllä, kahden viikon mittainen :)

Kettu kuittaa punkan pohjalta!