Terkkuja reissusta :)

Tässä ajattelin lyhyesti aikani kuluksi rupatella vähän. Istun siis Munchenin lentokentällä, odottaen lentoani Dusseldorfin kautta Barcaan. jiiihaaaa! Aurinko paistaa ja lämpötila on jossain parinkymmenen paikkeilla. Eiiii paha! Minä ainakin nautin olostani. Luultavasti muistin ottaa about kaiken tarpeellisen mukaankin. Junassa iski hetkellinen kauhu kun muistin etten ottanut itävallan puhelinnumeroni pin-koodia mukaan. En muista sitä ulkoa. Kääk, ja kun menee lentokoneella niin luuri pitäisi sulkea.. Hetken pohdittuani älysin että hähää, puhelimethan saa nykyisin lentokono-moodille, joten nou worries. Olen mä sitten eri fiksu flikka :D Tietenkin voi olla pieni kulttuurishokki iskeytyä Espanjaan tällai tättärää, kun miähän en sanaakaan epsanjaa osaa. Perulainen kaveri yritti eilen opettaa perussanat, kuten anteeksi, kiitos, puhutko englantia, mutta enän mä niitä enää muista :D noo, luotan siihen että pärjään änkyttämällä ja englannilla. Jos en, niin sitten se on voivoi. Mutta eipä mulla nyt muuta, hyvin menee, mulla on hirmu kivaa täällä :) no ei ite lentokentällä erityisesti, mutta Itävallassa ja reissussa muuten :) ja mikä parasta, huomenna nään Ainon! Bis bald!

Juoksuja

Kappas, alkuperäinen juoksuja-teksti onkin kadonnut tämän reissublogin alta :D haha, joten te jotka ette sitä bloggausta ehtineet lukea, niin sorry! Ei reissulainen aina osaa käyttää tätä blogia...

Joten oli juoksuja jos monenlaisia, ja jatkossa toisenlaisia :D

Mozart kugel -vertailu

Tervetuloa suureen ja juhlalliseen Mozartin kuula -vertailuun, josta on suuruus ja juhlallisuus kaukana. 

Päivän testiin itsensä ovat rankanneet Fürstin "Original Salzburger Mozartkugel" sekä Mirabellin "Echte Salzburger Mozartkugeln"

Päivän testikappaleet

Vertailun alunperinen syy on se, että täällä ollessani olen oppinut että myös Suomessa myynnissä olevat Mirabellin Mozartin kuulat eivät ole niitä alkuperäisiä ja oikeita. Aitoja  ja alkuperäisiä ovat paikallisten mukaan Fürstin Mozartinkuulat, jotka vielä edelleenkin valmistetaan käsityönä täällä Salzburgissa.

Nämä kugelit on kehitetty vuonna 1890 sokerileipuri (kondiittori) Paul Fürstin toimesta, ja kyseiset kuulat voittivat vuonna 1905 kultamitalin Pariisin näyttelyssä (Paris Exhibition). Näitä kuulia myydään Salzburgissa vain muutamassa suklaamyymälässä. Muualta ette niitä löydä. Että turha edes yrittää. Hähä.

Koska herra Fürstillä ei ole tekijänoikeuksia näihin kuuliinsa, on markkinoilla jos minkälaista kopioijaa. Isoimmat kopio-valmistajat ovat itävaltalainen Mirabell sekä saksalainen Reber. Näistä Reberiä en nyt löytänyt tähän hätään käsiini, joten vertailussa on vain Fürst ja Mirabell. 

No, mitä näihin itse kuuliin tulee, niin yksi Fürstin kuula maksaa 1e, kun taas Mirabellin kuulia saa ostettua hintaan 0,60e. Fürstin kuulat ovat kooltaan isompia kuin Mirabellin, siitä plussaa herra Fürstille. Miinusta kalliimmasta kuulasta.

Mirabellin kugel

Fürstin kugel

vasemmalla Mirabellin ja oikealla Furstin kuula

Kun kuulat avaa paperikääreestään, on Fürstin kuulat ulkomuodoltaan sileämpiä (joku kivasti pienin kätösin pyöritellyt palloksi?). 

Suurin ero kuitenkin ilmenee kun kuulasta ottaa haukun. Fürstin kuulasta puuttuu tyystin tuo vaalea sisärinkula mitä Mirabellin kuulissa on tottunut maistamaan! Ei siis ole ihan höpöhöpö-puhetta että näillä kopio-kuulilla ei ole samaa alkuperäistä reseptiä kuin alkuperäisessä. 

Maku? Fürstin kuulassa on enemmän tuota tummaa suklaata, joten maku on voimakkaampi ja täyteläisempi kuin Mirabellin kuulassa. Mirabellin kuulan maku hyvin paljon pehmeämpi ja miedompi. 

Kumpi on parempi? No, se riippuu ihan siitä mistä tykkää. Tänään itselle upposi paremmin tuo Fürstin tummasuklaa, mutta jonain kuumana aurinkoisena kesäpäivänä Mirabellin "helpompi" kuula menisi varmaan paremmin.

Lopputuomio? No, kyllähän nuo kaikki neljä kuulaa joutui syömään. :D Ja joutuu ehkä jokusen kerran ostamaan vielä uudestaankin :)

Annu ja USI-seikkailut (ja vähän muutakin)

Noniin. Tämän viikon aikana olen seikkaillut useasti ja erilaisissa tilanteissa. Ensimmäisen seikkailun sain aikaiseksi sunnuntai-aamuna, kun otin suunnakseni kirpputorin, tavoitteena löytää se pyörä ja muuta mukavaa. No, luonnollisesti en omista kaupungin karttaa, joten olen joutunut hieman soveltamaan... Etukäteen reitin tsekkaus netistä, jonka lisäksi olen alkanut piirtämään "reittikarttoja" paperille, johon siis tulee reittini kadut nimineen.. Ja kertaakaan en ole eksynyt! No, jos nyt ei oteta huomioon tuota sunnuntai-aamua kun pyrin sinne kirpparille, ja löysin itseni kaupungin rajalta. Eli siis ööö Itävallan ja Saksan rajalta :D Ihmettelin vain että jaa kappas, tullin rakennus... jaajaa.. jaa että tuossa loppuu tämä maa. No vissiin olen kävellyt kirpparin ohi :D Luonnollisesti olisi ehkä ollut fiksua kirjoittaa se osoite tarkkaan ylös, eikä vain että "Münchner hautpstrasse". Hmm.. Tosin muistin talon numeron melkein oikein, tosin numerot vain olivat vähän väärässä järjestyksessä.. Sama se kai on, onko osoite Müncher hauptstrasse 116 vai 161... Ei se niin justiinsa kai ole? ;)

No mutta, lopulta löysin oikeaan osoittteeseen ja löysin itselleni polkupyörän sieltä! Jee! Ja se on ihan huippu pyörä, melko uusi, punainen väriltään, 7 vaihdetta ja kaikkea hienoa. Sillä kelpaa polkea. Kirpparilta löytyi myös kattilaa ja pannua (pääsen kokkailemaan!) ja nyrkkeilyhanskat (!!!) ja jotain muuta pientä (pieni tupperikippo pähkinöille, hihii!)

Näkymä kattoterassiltamme, ihan tuosta huoneeni edestä :)

No, tuo uusi punainen paholaiseni on saattanut minut jo seikkailuihin... Olen ilmoittautunut täällä yliopistoliikunnan (USI = University Sports Institute)  ohjattuihin jumppiin ; Aquarobics sekä Power Work. Maanantaina koitti siis ensimmäinen Aquarobics-vesijumppani (elämäni ensimmäinen vesijumppatunti ever!) No, vesijumppa pidetään uimahallissa joka on 10km Salzburgin keskustasta. Ja karttana toimi jälleen kerran hyväksi havaittu piirrelmä. Hienosti löysin perille uimahallille. Mennessäni uima-allasosastolle huomaan että edellinen vesijumppa on vielä käynnissä. Siispä istahdan lämmitetyille penkeille odottelemaan että oma jumppani alkaa. Odotellessani mietin minkälainen sporttilady tai adonis vesijumpan vetää. Mielestäni ne on aina jotain 20-35 -vuotiaita naisia jotka pomppii uima-altaan reunalla näyttäen liikkeet. Noooo... kello lyö puoli viisi ja on aika hypätä altaaseen. Järkytykseni on melkoinen, kun tajuan että vesijumpan vetää 60-70+ vuotias PAPPA. Pappa on tosin melkoisen timmissä kunnossa kun vatsapalikat loistaa jo kauas (asusteena papalla on vain uimahousut). Pappa siinä laittelee cd-soitinta valmiiksi samalla kun minä pyörittelen mielessäni silmiä että voi luoja, juoksenko karkuun heti vai kohta?
  No, täytyy kyllä myöntää että papalla oli pirun hyvä musiikkimaku (haluan kans tuon kokoelman, se olisi hyvää juoksumusaa) ja osasi se vesijumpan vetää niin että siinä tuli melkein hiki. Ei siis ihan turha pappa loppupeleistä! :D Ehkä uskaltaudun paikalle myös ensi viikolla. (nyt kun olen oppinut täkäläiset tavat toimia uimahallissakin... haha!) Kotimatkalla kävin taistelua kelloa ja pimeyden laskeutumista vastaan, kun tajusin että täällä pimenee kuuden aikaan, ja kotimatkastani ensimmäiset pari kolme kilsaa ovat valaisematonta "metsätietä". Ja luonnollisesti pyöräni dynamo-valo ei toimi kuten haluaisin. Haha, mutta ehdin valaistulle pätkälle juuri ennen kuin tuli liian pimeä.

No, tiistaina koitti sitten Power Work. Tuo jumppatunti pidetään ihan tuossa keskustassa, mutta silti oikeaan paikkaan löytäminen oli hieman hmmm.. haasteellista. Mutta lopulta löytyi oikea ovi. Niin, ja tuo Power Work oli kyllä ihan huippua! Jalat huusi hoosiannaa jo puolivälissä tuntia, mutta se ei menoa haitannut.  Odotan jo kovasti ensi viikon tuntia :)


Minua varoitettiin heti tänne tullessa, että ihmiset ovat täällä tympeitä. Positiivinen yllätys on ollut juoksijat. Täällä juoksijoilla näyttää olevan samanlainen yhteishenki kuin Suomessa esim. moottoripyöräilijöillä tai muilla; vastaantullessa tervehditään! Aivan huippista! Pieni nyökkäys tai kevyt tervehdys piristää pitkää lenkkiä kummasti :)

Asia mikä täällä tympii, on jalankulkijat. Näin pyöräilijän näkökulmasta. Joko jalankulkijat a) risteilevät isona tai pienenä parvena keskellä pyörä/jalkakäytävää tai b) yksinään seilailevat edestakaisin niin, että et varmasti pääse pyörällä ohi. Argh! Mutta onneksi tuossa joenvarressa on osoitettu pyöräilijöille omat kaistat (tosin sehän ei estä niitä hölömöjä jalankulkijoita kävelemästä keskellä sitä PYÖRÄtietä, argh!)

Mitäköhän muuta sitä on tullut seikkailtua tällä viikolla... Ainiin! Koska matkalaukuissani oli tänne tullessa huolestuttavan paljon tilaa, päätin että kotiin palatessa tuota ongelmaa ei ole. Ostin nimittäin 600-sivuisen keittokirjan (palan halusta päästä kokeilemaan kaikkia niitä ihania ruokia!!) Ja löytyi myös kaksi muuta keittokirjaa jotka houkuttaisi.... :P hahaha.

Olen tavannut joitakin tässä talossa asuvia. Vaikuttavat varsin mukavilta. Tiistai-aamuna klo 07.50 kävin tekemässä tuttavuutta seinänaapurini kanssa. Kiukkuisena koputtelin hänen huoneensa oveen villasukat ja vaaleanpunaiset yöhousut jalassa, kun herra kuunteli musiikkia vähän turhan kovalla. Ei ole nääs miellyttävin tapa herätä aamulla, kun bassonjytke tunkee tärykalvoista sisään. Ah! No, nähtästi onneksi ymmärsi yskän kerrasta.

Seuraavat "koulutettavat" ovat oheiset tsirpat, jotka majailevat MUN "parvekkeella". Jukolauta :D Muutamana aamuna olen herännyt niiden tsirpatukseen. No, mieluummin siihen kuin bassonjytkeeseen.

Pirun tsirpat, herättäneet mut muutamana aamuna...

Olen myös tehnyt tuttavuutta alakerran kuntosalin kanssa, ja testannut uusia nyrkkeilyhanskojani, tuolla kuntosalilla kun on nyrkkeilysäkki myös. Ah, ne hanskat ovat ihanat, hyvä mätkiä säkkiä! (Ja treenimusiikkina Pendulum, loistavaa säkinhakkausmusiikkia). Kysymys kuuluukin, miten mä saan ne mahtumaan laukkuun Suomeen palatessani?? 

Täällä on jo kevät!

Kävin tänään Heubergillä.. mukavat näkymät kaupungin yli :)

Tuo kukkula tuossa keskellä on Kapuzinerberg, juoksurinteeni!

Pikkuhiljaa alkaa selkiytymään vierailijoiden aikataulutkin, tästä tulee kyllä ihan huippis kevät!! Kaverrrrrit, teitä odotellaan täällä jo!! :)

Huomenna suoritan Mozartin kuulien vertailuarvion, raapustelen teidän iloksenne siitä tänne myös. Olen sivistänyt nimittäin itseäni.


Ja loppuun vielä ilmainen vinkki kaikille kiireisille: Jos koet tarvitsevasi kaiken kiireen ja hulinan keskellä pienen hengähdystauon, niin istu alas ja syö iso porkkana!

Morjens!
ps. Maratoniin 2 viikkoa, jaiks!

Noniin, tästä se lähtee...

Terveisiä Salzburgista!

Hohensalzburgin linna kuvattuna Kapuzinerbergiltä

Täällä oloa on vierähtänyt jo jotakuinkin puolitoista viikkoa, joten lienee olla hyvä aika kertoa miten mulla menee.

Täällä kevät on jo pitkällä, tai ainakin pidemmällä kuin Suomessa. Lunta on vain Alpeilla, ja eilen lämpötila kohosi jotakuinkin +16 asteeseen. Ei paha. Tänään oli taas hieman viileämpi päivä. Tänään bongasin ensimmäiset sinivuokon tapaiset kukat (en tiedä olivatko sinivuokkoja, mutta ainakin paikallisia serkkuja).

Kaupunki muistuttaa hieman Tamperetta. Kokoluokaltaan suht samankokoinen, joskin keskusta on hieman laajempi kuin Mansessa. Kotoisa olo siis :) Maisemat ovat aivan mahtavat täällä, kuten kuvista ehkä saattaa huomata. Odotan vain, että pääsen tuonne Alpeille...

Tämän reilun viikon aikana on tullut koettua monenlainen kirjo tunteita; iloa, suurempaa iloa, epätoivoa, väsymystä, turhautumista ja ärtymisiä. Mutta suurimmalta osalta kuitenkin iloa :) On ollut hieman totuttelua paikallisiin tapoihin, mutta yllätävän kivuttomasti mennyt kaikki byrokraattiset asiat. Ensimmäinen ahdistus iski bussissa lentokentältä keskustaan, kun väsyneenä istui täpötäydessä bussissa tietämättä tarkkaan missä pitäisi jäädä pois. "Mitä hittoa mä teen täällä, miksi tulin". Mutta hypätessäni bussista vihdoin pois oikealla pysäkillä muttui fiilis positiivisemmaksi :)

Vaikka olen ollut täällä vasta viikon, on tullut kaupunkia kierrettyä aika paljon. Museoita ja vanhaa kaupunkia on kierretty, karttaa tutkittu, ja kavuttu erinäisille korkeille rinteille. Myös juoksulenkit suuntanaan "paikka X ja takaisin" ovat avartaneet kaupunkikuvaani :)

Yksi asia johon en ole vielä tottunut, on että kaupat menevät kiinni arkena klo 19, lauantaisin klo 18 ja sunnuntaina kaupat ovat kiinni. Tässähän joutuu ennakoimaan ruokaostosten kanssa! No, ehkä siihenkin tottuu. Kunhan joskus ehtisi sinne kauppaan asti.

Ja sitten ylpeydenaiheeni! Olen jo lusinut ensimmäisen saksankielisen kurssini täällä! Nohevana istuin luennoilla eilen perjantaina klo 13-20 (okei, jouduin hieman liukumaan, jotta ehdin sinne pirskatin kauppaan!) ja tänään klo 9-17. Kyllä, lauantaina(!!).  (Luennolla selvisi myös muutamia hassuja piirteitä täkäläisistä käytännöistä. Mutta niistä kertoilen joskus myöhemmin.)  ...Sitten tarvitsisi enää saada tentti läpi. Muuten kurssit alkavat oikeastaan ensi viikolla, ja kestävät kesäkuun loppuun saakka, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Yliopistokampukselta näkymää Höhensalzburgin linnalle

 Viime viikon perjantaina vierailimme Hohensalzburgin linnassa, josta nämä kivat maisemakuvat :)

Salzburg by night

Mutta nyt painun pikkuhiljaa nukkumaan, sillä aamulla pitää herätä aikaisin jotta ehdin kirpparille metsästämään pyörää itselleni. Tosin en tiedä sattuuko siellä olemaan sellaisia tarjolla, mutta ei voi muuta kun mennä tarkistamaan tilanne!

Moro!