Ruohonleikkaaja!

Hei taas!

Huhhahhei, onhan ollut viikko. Täällä on lähinnä satanut vettä ja ollut viileää ja koleaa ja kaikkea. Haluan nyt jakaa kanssanne tämän viikon surkuhupaisat ja ärrrrrrrrsyttävät asiat.

Tarina alkaa maanantaista. Ensimmäinen päivä kahden viikon loman jälkeen kun on taas luentoja, ja muutenkin ns. arki alkaa. En ole enää kipeä, jeee! Eli voi taas urheillakin. Aamusella kun herään, avaan verhot, ja totean että ulkona sataa vettä. Harmaa keli ja vettä tulee, voiko miellyttävämpää aloitusta arjelle olla. Ihanaa. No eihän auta kun lähteä polkemaan vesisateeseen, jotta pääsen luennolle. Päästyäni luennolle totean että no, täällä on vain kourallinen ihmisiä siitä mitä viime kerralla... Meitä oli siellä 9, viime kerralla siellä oli vielä lähemmäs 40 ihmistä. Kertooko jotain luennoitsijan tasosta?

Myöhemmin päivällä lähdin pitkästä aikaa polkemaan Riffiin, jossa mulla on maanantaisin vesijumppa. Ja mikä parasta; pappa is back! Joskus aikaisemmassa blogikirjoituksessani kerroin teille tästä teräspapasta joka veti ekan jumpan. Ja hän oli jälleen vetämässä tuon jumpan, jeee! Tosin musiikkivalinta oli tällä kertaa hieman huonompi, mutta kyllä mä kestän. Jumpan jälkeen poljin taas takaisin kaupunkiin ja saksan luennolle.... Katsokaahan alla oleva video, niin tiedätte miltä minusta tuntui kun poljin vesisateessa, mutaisella hiekkatiellä... :D Minähän menen vaikka läpi harmaan kiven!

(Kiitos Henkka vinkistä, tämä osui naulan kantaan!)

Mutta oli siellä muitakin uskaltautuneita vesisateeseen, päivän aikana tuli useampiakin juoksijoita kohdalle. Tein huomion että KAIKKI nämä lenkkeilijät olivat miehiä. Missä kaikki naiset olivat?? Ovatko naiset muka niin vellihousuja etteivät uskalla vesisateella juoksemaan? Oli kiva huomata että nämä juoksijat eivät olleet naama norsun hmmm...:llä, vaan ihan näyttivät iloisilta. Minulla on siis kohtalotovereita, joita vesisade ei haittaa, jeah! Muutama juoksija jopa tervehti minua (vaikka olin pyörällä. Tästäkin tervehdys-kulttuurista joskus aikaisemmin jo turisin). Pelkään että kun tulen takaisin Suomeen, minua katsotaan ihan kieroon kun alan tottuneesti tervehtiä kanssajuoksijoita.

Maanantain ehdoton piristys oli kyllä n. 50-vuotias mies, joka juoksi minua vastaan kun poljin pyörällä vesijumpasta. Hänellä oli pirteän keltainen takki päällä ja näytti varsin iloiselta. Ei voinut kun alkaa itsekin hymyillä (hän oli yksi niistä muutamista jotka minuakin tervehti).

Maanantaina tuli pyöräiltyä kaikenkaikkian n. 40 kilometriä. Vesisateessa. Että repikäähän siitä huumoria beibet!

Että tämmöistä jälkeä tuli maanantain pyöräilyjen seurauksena...

Urheat lenkkarini. Polkupyörääni ette edes halua nähdä... hyvä jos sitä edes tunnistaa enää sen mudan ja kakan alta :D

Tämä kaupunki on kyllä ihana siitä että pyörällä pääsee ja iltaisin kaupunki on hyvin tyhjä, niin saa polkea rauhassa.. Päiväsaikaan pyöräilijätörppöjä kyllä riittää, ja kävelijöitä jotka eivät millään tunnu ymmärtävän että pyöräilijät pyöräilevät omalla kaistallaan ja jalankulkijat kävelevät omalla kaistallaan. Ei nimittäin ole yksi eikä kaksi kertaa kun on saanut äkäisesti rimpautella kelloa kävelijöille jotka maleksivat keskellä pyöräilijöille varattua tieosuutta, tukkien koko väylän.

Niin, ja eilen ajoin yhden pikkutytön päälle. Tai no en ajanut päälle mutta osuin hänen pyöräänsä, kun tämä päättikin yhtäkkiä pistä liinat kiinni ja stopata keskelle katua. Vaikka huolehdin että oli riittävä turvaväli, pääsi tämä yllättämään. Piruvie. No, kummallekaan ei sattunut mitään, tytöllä kun oli jalat tukevasti jo maassa kun etupyöräni tömähti hänen pyörän takapyörään. (hän onnistui jotenkin "parkkeerata" poikittain siihen kadulle, en tiedä miten hän sen teki...) Että näin.

Muttamutta.. jotta pääsemme lopulta otsikkooni, niin pakko hehkuttaa että tänä aamuna meidän pihassa jo leikattiin ruohoa!! Kesä on täällä, jeee! (ja ei, en aio kertoa kuinka kylmä täällä oikeasti on). Mutta vihreää piisaa ja kesä on tulossa. Voi kun ne lämpimät kelit tulisivat jo...
Oli nimittäin tuossa muutama päivä kun oikeasti jo unohdin että täällä on jotain vuoria. Ollut niin pilvistä että ei noita ole näkynyt lainkaan... Tältähän ne normaalisti näyttävät (en ikinä kyllästy näihin vuoriin!)

No mutta, eipä muuta tällä kertaa. Huomenna menen ensimmäistä kertaa tuonne kaupungin uimahalliin. Siellä on kuulemma sauna. Että odotelkaa vain raporttia... haha, luulen että se sauna on iso pettymys. Mutta voihan se yllättääkin! :)

Tänään ajattelin myös ilmoittautua Salzburgin puolimaratonille, joka on sunnuntaina 6.5. Koko-maratonille ei sentään vielä kykene :)  Täytyy vain toivoa että lenkkarini eivät vielä ano eläkkeelle ennen tuota, vetelevät nimittäin viimeisiään (kuten ehkä kuvasta saatoitte huomata).

Seon Moro!!
Annu

(koko viime yön tuolla ulkona hälytteli jonkun auton varashälytin, jonka takia en voinut nukkua. Ja nyt se alkoi taas. Aaargh. Toivottavasti sentään olisi ensi yön hiljaa.)