Annu ja USI-seikkailut (ja vähän muutakin)

Noniin. Tämän viikon aikana olen seikkaillut useasti ja erilaisissa tilanteissa. Ensimmäisen seikkailun sain aikaiseksi sunnuntai-aamuna, kun otin suunnakseni kirpputorin, tavoitteena löytää se pyörä ja muuta mukavaa. No, luonnollisesti en omista kaupungin karttaa, joten olen joutunut hieman soveltamaan... Etukäteen reitin tsekkaus netistä, jonka lisäksi olen alkanut piirtämään "reittikarttoja" paperille, johon siis tulee reittini kadut nimineen.. Ja kertaakaan en ole eksynyt! No, jos nyt ei oteta huomioon tuota sunnuntai-aamua kun pyrin sinne kirpparille, ja löysin itseni kaupungin rajalta. Eli siis ööö Itävallan ja Saksan rajalta :D Ihmettelin vain että jaa kappas, tullin rakennus... jaajaa.. jaa että tuossa loppuu tämä maa. No vissiin olen kävellyt kirpparin ohi :D Luonnollisesti olisi ehkä ollut fiksua kirjoittaa se osoite tarkkaan ylös, eikä vain että "Münchner hautpstrasse". Hmm.. Tosin muistin talon numeron melkein oikein, tosin numerot vain olivat vähän väärässä järjestyksessä.. Sama se kai on, onko osoite Müncher hauptstrasse 116 vai 161... Ei se niin justiinsa kai ole? ;)

No mutta, lopulta löysin oikeaan osoittteeseen ja löysin itselleni polkupyörän sieltä! Jee! Ja se on ihan huippu pyörä, melko uusi, punainen väriltään, 7 vaihdetta ja kaikkea hienoa. Sillä kelpaa polkea. Kirpparilta löytyi myös kattilaa ja pannua (pääsen kokkailemaan!) ja nyrkkeilyhanskat (!!!) ja jotain muuta pientä (pieni tupperikippo pähkinöille, hihii!)

Näkymä kattoterassiltamme, ihan tuosta huoneeni edestä :)

No, tuo uusi punainen paholaiseni on saattanut minut jo seikkailuihin... Olen ilmoittautunut täällä yliopistoliikunnan (USI = University Sports Institute)  ohjattuihin jumppiin ; Aquarobics sekä Power Work. Maanantaina koitti siis ensimmäinen Aquarobics-vesijumppani (elämäni ensimmäinen vesijumppatunti ever!) No, vesijumppa pidetään uimahallissa joka on 10km Salzburgin keskustasta. Ja karttana toimi jälleen kerran hyväksi havaittu piirrelmä. Hienosti löysin perille uimahallille. Mennessäni uima-allasosastolle huomaan että edellinen vesijumppa on vielä käynnissä. Siispä istahdan lämmitetyille penkeille odottelemaan että oma jumppani alkaa. Odotellessani mietin minkälainen sporttilady tai adonis vesijumpan vetää. Mielestäni ne on aina jotain 20-35 -vuotiaita naisia jotka pomppii uima-altaan reunalla näyttäen liikkeet. Noooo... kello lyö puoli viisi ja on aika hypätä altaaseen. Järkytykseni on melkoinen, kun tajuan että vesijumpan vetää 60-70+ vuotias PAPPA. Pappa on tosin melkoisen timmissä kunnossa kun vatsapalikat loistaa jo kauas (asusteena papalla on vain uimahousut). Pappa siinä laittelee cd-soitinta valmiiksi samalla kun minä pyörittelen mielessäni silmiä että voi luoja, juoksenko karkuun heti vai kohta?
  No, täytyy kyllä myöntää että papalla oli pirun hyvä musiikkimaku (haluan kans tuon kokoelman, se olisi hyvää juoksumusaa) ja osasi se vesijumpan vetää niin että siinä tuli melkein hiki. Ei siis ihan turha pappa loppupeleistä! :D Ehkä uskaltaudun paikalle myös ensi viikolla. (nyt kun olen oppinut täkäläiset tavat toimia uimahallissakin... haha!) Kotimatkalla kävin taistelua kelloa ja pimeyden laskeutumista vastaan, kun tajusin että täällä pimenee kuuden aikaan, ja kotimatkastani ensimmäiset pari kolme kilsaa ovat valaisematonta "metsätietä". Ja luonnollisesti pyöräni dynamo-valo ei toimi kuten haluaisin. Haha, mutta ehdin valaistulle pätkälle juuri ennen kuin tuli liian pimeä.

No, tiistaina koitti sitten Power Work. Tuo jumppatunti pidetään ihan tuossa keskustassa, mutta silti oikeaan paikkaan löytäminen oli hieman hmmm.. haasteellista. Mutta lopulta löytyi oikea ovi. Niin, ja tuo Power Work oli kyllä ihan huippua! Jalat huusi hoosiannaa jo puolivälissä tuntia, mutta se ei menoa haitannut.  Odotan jo kovasti ensi viikon tuntia :)


Minua varoitettiin heti tänne tullessa, että ihmiset ovat täällä tympeitä. Positiivinen yllätys on ollut juoksijat. Täällä juoksijoilla näyttää olevan samanlainen yhteishenki kuin Suomessa esim. moottoripyöräilijöillä tai muilla; vastaantullessa tervehditään! Aivan huippista! Pieni nyökkäys tai kevyt tervehdys piristää pitkää lenkkiä kummasti :)

Asia mikä täällä tympii, on jalankulkijat. Näin pyöräilijän näkökulmasta. Joko jalankulkijat a) risteilevät isona tai pienenä parvena keskellä pyörä/jalkakäytävää tai b) yksinään seilailevat edestakaisin niin, että et varmasti pääse pyörällä ohi. Argh! Mutta onneksi tuossa joenvarressa on osoitettu pyöräilijöille omat kaistat (tosin sehän ei estä niitä hölömöjä jalankulkijoita kävelemästä keskellä sitä PYÖRÄtietä, argh!)

Mitäköhän muuta sitä on tullut seikkailtua tällä viikolla... Ainiin! Koska matkalaukuissani oli tänne tullessa huolestuttavan paljon tilaa, päätin että kotiin palatessa tuota ongelmaa ei ole. Ostin nimittäin 600-sivuisen keittokirjan (palan halusta päästä kokeilemaan kaikkia niitä ihania ruokia!!) Ja löytyi myös kaksi muuta keittokirjaa jotka houkuttaisi.... :P hahaha.

Olen tavannut joitakin tässä talossa asuvia. Vaikuttavat varsin mukavilta. Tiistai-aamuna klo 07.50 kävin tekemässä tuttavuutta seinänaapurini kanssa. Kiukkuisena koputtelin hänen huoneensa oveen villasukat ja vaaleanpunaiset yöhousut jalassa, kun herra kuunteli musiikkia vähän turhan kovalla. Ei ole nääs miellyttävin tapa herätä aamulla, kun bassonjytke tunkee tärykalvoista sisään. Ah! No, nähtästi onneksi ymmärsi yskän kerrasta.

Seuraavat "koulutettavat" ovat oheiset tsirpat, jotka majailevat MUN "parvekkeella". Jukolauta :D Muutamana aamuna olen herännyt niiden tsirpatukseen. No, mieluummin siihen kuin bassonjytkeeseen.

Pirun tsirpat, herättäneet mut muutamana aamuna...

Olen myös tehnyt tuttavuutta alakerran kuntosalin kanssa, ja testannut uusia nyrkkeilyhanskojani, tuolla kuntosalilla kun on nyrkkeilysäkki myös. Ah, ne hanskat ovat ihanat, hyvä mätkiä säkkiä! (Ja treenimusiikkina Pendulum, loistavaa säkinhakkausmusiikkia). Kysymys kuuluukin, miten mä saan ne mahtumaan laukkuun Suomeen palatessani?? 

Täällä on jo kevät!

Kävin tänään Heubergillä.. mukavat näkymät kaupungin yli :)

Tuo kukkula tuossa keskellä on Kapuzinerberg, juoksurinteeni!

Pikkuhiljaa alkaa selkiytymään vierailijoiden aikataulutkin, tästä tulee kyllä ihan huippis kevät!! Kaverrrrrit, teitä odotellaan täällä jo!! :)

Huomenna suoritan Mozartin kuulien vertailuarvion, raapustelen teidän iloksenne siitä tänne myös. Olen sivistänyt nimittäin itseäni.


Ja loppuun vielä ilmainen vinkki kaikille kiireisille: Jos koet tarvitsevasi kaiken kiireen ja hulinan keskellä pienen hengähdystauon, niin istu alas ja syö iso porkkana!

Morjens!
ps. Maratoniin 2 viikkoa, jaiks!